maanantai, 9. joulukuu 2013

Viikko 1.

Voih ja oih..olen niin onneton että ei ole rajaa. Kaiken mitä olin suunnitellut meni totaalisesti niin mönkään kun vain oli mahdollista. Mutta pakko nousta ja yrittää. Yrittämisestä puheen ollen, mietin tässä taannoin että olenko yrittänyt liikaa? Olen lukenut ja etsinyt kaiken mahdollisen tiedon laihduttamisesta ja hyvinvoinnista, ihmedieeteistä jne. Ehkä tämä kaikki tieto on minulle liikaa. En löydä punaista lankaa oikein mistään, jonain päivänä karppaan, toisen vaiikkona yritän 5:2 dieettiä, keventäjät pyöri mielessä ja tässä kaiken tämän välissä mietin painonvartijoita. Halooo?! Huomaan myös sen että kun joka aamu punnitsen itseni, jos vaakalukema ei ole miinusmerkkinen suutun, masennun ja taas etsin jotakin "uutta" ja ihmeellistä. En tiedä viiraako päässä, vai mikä nyt mättää.

Ajattelin että ehkä olisi parempi vaan olla ja syödä paljon vähemmän ja jättää alkoholi pois kokonaan. Jouluun on aikaa kaksi viikkoa, jos nyt siihen asti olisin normaalisti ja soisin  itselleni nautintja enhä miettisi pääni puhki dieeteillä ja liikunnalla mitä en todellakaan ole harrastanut lokakuusta lähtien (tyhmää).

Minulla oli kaappien kätkössä sopivasti nutrilettejä kolmeksi päiväksi, syön ne jotta pääsen alkuun ja sit yritän syödä hyvällä omallatunnolla hyvää perusruokaa. Teen paljon ruokaa ( 5 hengen perhe ), ruokafilosofiani on terveellinen, hyviä rasvoja, hyviä hiilareita jne. perus-koti-safkaa. Noh, herää taas kysymys, miksi en sitten tee noin? Minulla ei ole antaa teille minkään näköistä vastausta. Ehkä, olen niin väsynyt, inhoan itseäni juuri nyt, oma keho on niin järkyttävässä kunnossa, ihon on näppyläinen, tummat silmänaluset. Välillä tulee mieleen että kerta kun olen niin yök, niin ei kiinnosta mitä suuhuni laitan vaan vedän sitten kaikkea tyhmää ja rasvasta oikeen kunnolla naamaani, tuostahan tiedettävästi tulee mainio olo.

Joku varmaan miettii että miksi en vain lopeta kaikkea mikä laihduttamiseen liittyy. En voi, haluan olla laihempi ja hyväkuntoisempi, haluan voida hyvin ja olla tyytyväinen itseeni. Halu rakastaa on kova.

 

Eli viikon tavoite on, kolme nutrauspäivää ja loput neljä tavallista ruokaa, lautasmallin mukaisesti, välttelen kuitenkin hiilareita siinä määrin missä pystyn, esim. ei pastaa, riisii, pottua, näistä minulla turpoo vatsa (oikeesti turpoo.) Kaiken tämän ruokahässäkän ohessa pyrin olemaan ulkona tunnin päivässä, mieluiten aamupäivällä, pojan kanssa vaunulenkkeillen. Tosin keskiviikko-perjantai on minulla kaksi yövuoroa, mitkä taas tuo omaa haastetta, noh mutta ei auta.

Tämä  kuulostaa hyvältä, nyt pitäisi vaan toteuttaa ja toivottavasti mielikin nousee.

maanantai, 25. marraskuu 2013

Turhautumista

Taas oli ylsi työyö, nyt väsyttää ihan kympillä.  Elämäntapamuutos sai hyvin vauhtia ja niin kun sanoin tässä viime viikolla niin onni oli suuri kun huomasi vaassa muutoksen parempaan suuntaan. No, se onni loppu lyhyeen. HITTO, että ottaa pannuun, olin tyytyväinen viikonloppuun (jos unohtaa muutamat huureteiset ja yhden pikku pullan...) MUTTA päivällä kun pompsahdin puntarilla niin vaaka-paska näytti +1,3kg viime maanantaihin verrattuna, I just don't get it! Niin harmittaa et ei rajaa. Tiedän tiedän että ei kannata joka päivä punnata, olen tehnyt niin jo yli 10 vuotta, joo, ei ole kaikki muumit kotona. Yleensä sen huomaa jo heti kun nousee sängystä että onpa turvonnu olo, ja varautuu jo siihen että näkee liian isoja lukemia vaassa. Tänään, tunsin itseni laihaksi ja oli hirvittävä nälkäkin, mutta ei hitto vaaka näytti 75.8kg. 

Tämän päivän jumppa on peruttu, enkä minä varmaan olisi mennytkään kun niin väsyttää ja mieskin töissä, kolme lasta pitäisi saada jonkun silmien alle.. Ehkä minä huomenna lähden rivakalle vaunulenkille pojan kanssa?

Huomiseen. pus!

keskiviikko, 20. marraskuu 2013

Onni se pienikin onni

Olen niin onnellinen! Paino humpsahti alas oikein monta kiloa, toki tiedän että se vaan nestettä näin aluksi, mutta sama se kun alaspäin mennään ja sitä oikeata motivatiota haetaan. Maanantaina aloitin karppauksen ja hyvin meni, ilo oli kevyt ja virkeä. Kävin kahvakuulailemassa ystävän kanssa, ai että teki hyvää. Vieläkin lihakset huutaa hosiannaa :)

Olen toista yötä yötöissä, viime yö meni jotenkuten, mutta tämä toinen on minulle aina jotenkin vaikea, kun se univelka tuppaa näyttäytyä. Onneksi minulla hyvä tyyppi mukana valvomassa kanssani niin aikakin menee nopeammin, kun on juttu seuraa ja asioille voi nauraa. Joskus on niitä kunnon tiukkiksia et ei jaksa edes nähdä, kuin pakollisilla kahvituksilla.

Vielä tämän jälkeen on yksi yö, kaksi vapaata ja taas yksi työyö. Noh, menee se varmaan ihan jees, onni että sain pojan hoitoon niin pystyn nukkumaan kunnolla perjantaina siten puoleen päivään jotta jaksaa sitten taas. Minä kun olen tiedettävästi ihan hirveä huonosti nukkuneena.

Tänään en ehtinyt muuta tehdä kun ajella ympäri kylää noutamassa FB:n kirpparilta kaikkea kivaa mitä olin ostanut. Muunmuassa tyttärelle laskettelutakin 15e ja stocken triptrapin 30e, joitain omia juttuja möin myös, kiva kun voi kierrättää kamojaan, it's a win-win! 

Näillä mennään, jatketaan. Moips!

tiistai, 19. marraskuu 2013

Joululahjoja nettikaupoista

Löysin ihanan nettikaupan jo viime vuonna http://www.walldesign.fi sieltä on niin helppoa ostaa kaiken ikäisille tauluja, on lapsille suunnattuja, rakkaille ja ihan vain omaan kotiin hauskoja ja tyylikkäitä tauluja/postereita. Ostinkin sieltä kummipojalleni joululahjan. Siskoni tytölle kastetaulun, värimaailmakin on oikeastaan kaikkiin makuihin sopiva!  Iloinen yllätys oli että saa nyt kotiin tilamat tuotteet ilman postikuluja (paitsi että ei ne muutenkaan kovin suuret ole).

maanantai, 18. marraskuu 2013

Uusi viikko uusi päivä ja uusi blogi

Noniin, jospa kokeilisin blogin kirjoittamista. Olen lukenut niin monta ja innostunut kovasti, olen iloinen että löysin tämän! Antakaa anteeksi kirjoitusvirheeni, kas kun olen suomenruåtsalainen ;)

Asiaan. Olen kohta 36 vuotias nainen ja  naimisissa olemme mieheni kanssa olleet kohta 10v, kolme ihanaa lasta on siunaantunut, kaksi tyttöä ja yksi iltatähti-poika.. Arki lasten kanssa on kuten kaikki tietävät, aika hektistä, kuskaamista sinne-tänne. Olemme rakentaneet talon, aloitimme jo 10v sitten  mutta muutimme ulkomaille ja talo jäi kesken, asuimme kyllä siinä mutta kaikki ei ollut valmista pihasta puhumattakaan. Olemme nyt kuitenkin asuneet "kotona" reilu kaksi vuotta ja kaikki alkaa olemaan valmista ja kunnossa. Tuntuu kuitenkin että oma jaksaminen on ihan nollassa. Itku on herkässä, eikä siihen ole mitään konkreettistä syytä, olen vain väsynyt, luulisin. Teen myös satunnaisesti yötyötä hoivakodissa.

Ajatus elämänmuutoksesta on  muhinut päässäni jo jonkin aikaa, en ole vaan saanut aikaiseksi tehdä mitään. Tai, noh olen aloittanut niin monta kertaa mutta aina se vaan on jäänyt. Tarkoitus olisi pienimuotoinen painonpudotus,  ja liikunnan lisääminen. Oloni on niin, en edes tiedä miten minä sitä kuvailisin..kökkö.. Kilomääristä en ole niin varma kunhan pääsen vanhoihin vaatteisiini ( noin 7kg..?) ja peliin olisi kiva katsoa. Olen myös juoksija, en mikään maratoonari, juoksen puolikkaita ja kymppejä omaan tahtiin omaksi iloksi. Viimeisin puolikas kk sitten aikaan 2.17, olin aika tyytyväinen kokska tavoite oli alle 2,20 mutta jälkeenpäin harmitti kun en pystynyt alle 2.15, noh keväällä sitten uusi yritys :)

Uusi elämä alkaa karppaamisella, olen ennenkin karpannut ja onnistuin kivasti, nyt on taas aika vähentää kaikkea höttöä. En siis läträä rasvalla enkä kellu pekonilla kun Raxu niin sopivasti sanoi omassa kirjassaan :) Raxu on minun idoilini! Syön normaalia perus-koti-ruokaa, mutta kartan kaikkea viljaa, pottua, pastaa ja riisiä ja SOKERIA. Nyt kun minulla on ollut vaikeampaa niin olen syönyt sokeria, aivan liikaa. Ikimaalimassa en ole ollut mikään sokeri taikka pullahiiri paitsi nyt, eli nyt loppuu kaikki turha, toivon että saan tästä hyvää oloa ja mieltä!