Voih ja oih..olen niin onneton että ei ole rajaa. Kaiken mitä olin suunnitellut meni totaalisesti niin mönkään kun vain oli mahdollista. Mutta pakko nousta ja yrittää. Yrittämisestä puheen ollen, mietin tässä taannoin että olenko yrittänyt liikaa? Olen lukenut ja etsinyt kaiken mahdollisen tiedon laihduttamisesta ja hyvinvoinnista, ihmedieeteistä jne. Ehkä tämä kaikki tieto on minulle liikaa. En löydä punaista lankaa oikein mistään, jonain päivänä karppaan, toisen vaiikkona yritän 5:2 dieettiä, keventäjät pyöri mielessä ja tässä kaiken tämän välissä mietin painonvartijoita. Halooo?! Huomaan myös sen että kun joka aamu punnitsen itseni, jos vaakalukema ei ole miinusmerkkinen suutun, masennun ja taas etsin jotakin "uutta" ja ihmeellistä. En tiedä viiraako päässä, vai mikä nyt mättää.

Ajattelin että ehkä olisi parempi vaan olla ja syödä paljon vähemmän ja jättää alkoholi pois kokonaan. Jouluun on aikaa kaksi viikkoa, jos nyt siihen asti olisin normaalisti ja soisin  itselleni nautintja enhä miettisi pääni puhki dieeteillä ja liikunnalla mitä en todellakaan ole harrastanut lokakuusta lähtien (tyhmää).

Minulla oli kaappien kätkössä sopivasti nutrilettejä kolmeksi päiväksi, syön ne jotta pääsen alkuun ja sit yritän syödä hyvällä omallatunnolla hyvää perusruokaa. Teen paljon ruokaa ( 5 hengen perhe ), ruokafilosofiani on terveellinen, hyviä rasvoja, hyviä hiilareita jne. perus-koti-safkaa. Noh, herää taas kysymys, miksi en sitten tee noin? Minulla ei ole antaa teille minkään näköistä vastausta. Ehkä, olen niin väsynyt, inhoan itseäni juuri nyt, oma keho on niin järkyttävässä kunnossa, ihon on näppyläinen, tummat silmänaluset. Välillä tulee mieleen että kerta kun olen niin yök, niin ei kiinnosta mitä suuhuni laitan vaan vedän sitten kaikkea tyhmää ja rasvasta oikeen kunnolla naamaani, tuostahan tiedettävästi tulee mainio olo.

Joku varmaan miettii että miksi en vain lopeta kaikkea mikä laihduttamiseen liittyy. En voi, haluan olla laihempi ja hyväkuntoisempi, haluan voida hyvin ja olla tyytyväinen itseeni. Halu rakastaa on kova.

Eli viikon tavoite on, kolme nutrauspäivää ja loput neljä tavallista ruokaa, lautasmallin mukaisesti, välttelen kuitenkin hiilareita siinä määrin missä pystyn, esim. ei pastaa, riisii, pottua, näistä minulla turpoo vatsa (oikeesti turpoo.) Kaiken tämän ruokahässäkän ohessa pyrin olemaan ulkona tunnin päivässä, mieluiten aamupäivällä, pojan kanssa vaunulenkkeillen. Tosin keskiviikko-perjantai on minulla kaksi yövuoroa, mitkä taas tuo omaa haastetta, noh mutta ei auta.

Tämä  kuulostaa hyvältä, nyt pitäisi vaan toteuttaa ja toivottavasti mielikin nousee.